Jouni Kaskiharju

Eduskuntaan 2019
gallery/icon2
gallery/icon1
gallery/peruss_logo_rgb
gallery/kaskiharju_jouni_net2

Historiaa

Koulutus ja työelämä

 

Olen syntynyt Espoossa 1963 savolais-karjalaisista vanhemmista evakon poikana. Naimisissa ja yksi lapsi.

Ammattikoulun kautta 1981 työmaailmaan puhelinasentajana, varusmiespalveluksen (KrhK viestijoukkue 1983-84) jälkeen Nokialle valokaapeliasentajaksi, sieltä Kaapelitehtaan lopetettua Pikkalan tehtaalle sähkäriksi ja -90 laman aikoihin Kuopioon lukemaan tietotekniikkaa.

 

Tämän jälkeen alkoikin pidempi työrupeama jota on nyt kestänyt 24 vuotta samassa paikassa Otaniemessä ja Espoossa tuli päivitettyä tutkinto samalla insinööriksi. Palkanmaksaja vaihtui kun ulkoistuksen myötä työnantaja muuttuikin asiakkaaksi.

 

Pidemmän kaavan kautta työn ohessa opiskellen edetty.

 

Harrastukset

 

Harrastuksia on vuosien aikana kertynyt erilaisia ja kun niitä on riittävästi niin vapaa-aikaa ei enää olekaan. Toivon, että mahdollisimman moni saa nauttia omistaan niin kauan kuin haluaa ja kuten haluaa :)

 

Moottoripyörät

 

Prätkäkärpänen puraisi jo lapsena, mutta siihen ei ollut silloin rahkeita. Edes mopoa ei tullut laitettua. Intin jälkeen taloon tuli ensimmäinen konepyörä, Kawasaki Z650 -78 joka palveli uskollisesti kolme vuotta. Varusteisiin ei tuolloin tullut uhrattua kypärää enempää, nuori kun oli ja ajelut oli lähinnä paikalliskruisailua. Tämän jälkeen meni muutama vuosi ilman pyörää kunnes haksahdin joskus -97 Hondaan, CB 350 Twin -73 ja punainen väriltään. Tämän kanssa tuli askarreltua pari vuotta ja tällä ei uskaltanut pääkaupunkiseudulta poistua kun takaisinpääsystä ei ollut aina täyttä varmuutta! ;) Sitten loppui taas vähäksi aikaa tämä harrastus.

 

2002 se puri taas, se prätkäkärpänen ja tällä kertaa pahemmin. Nyt satsattiin vähän enemmän ja tuli hankittua Kawasaki Z750 -82 (joo, vanhaa kamaa, mutta yksinkertaista ja helposti huollettavaa). Tämä tuunattiin uusiksi, maalattiin ja uusi pakoputkisto kun vanha oli läpimätä ja lisäksi väärällä puolella pyörää. Tällä tuli käytyä Virossa mm. Jõgevatreffenillä pariinkin otteeseen ja toisella reissulla startti sanoi sopimuksen irti. Z650:ssa oli vielä kiksi, mutta tämä 'uudempi' piti työntää käyntiin täydessä varustuksessa telttoinen päivineen. Tallinnan satamassa ei mäkiä liiemmin ole, tasamaalla vauhtia ja sitten pyörän päälle...

 

Kalusto vaihtui taas kun saksanmaalta rantautui kardaanipeli Kawasaki GT750 -82. Tämä tuli Pichlerin katteilla josta kaveri oli kiinnostunut kun hänellä oli samanlainen pyörä. Diili tehtiin ja uusi lyhty piti hankkia. Tähän pyörään tehtiin myöhemmin isompaa remppaa kun laitettiin Wisecon takomännät ja porattiin kokoon 810ccm. Vääntöä tuli lisää ja ruokahalu kasvoi...

 

Katse suuntautui jälleen Saksaan ja seuraava tulokas oli niin ikään kardaani eli Z1100A -82, johon edellinen omistaja oli tehnyt täyden remontin. Tällä pyörällä tuli kelattua mittari ympäri parhaan ajokauden ollessa 35000km. Kansi halkesi kerran kun momenttiavain temppuili, mutta Floridasta löytyi poliisikawan Z1000 kansi täydellisenä edullisesti jonka Kaliforniassa asuva kerhokaveri ystävällisesti toimitti. Myyjä kun ei USA:n ulkopuolelle suostunut lähettämään.

 

Tämän jälkeen alkoi vauhti maistumaan ja halusin sporttia, mutta en täysin kyykkyä. Matkapyöräksi valikoitui ZZR1100 -96 jossa oli raiserit ajoasentoa hieman nostamassa. Vuosia pystymmässä ajaneena tuo ajoasento koeajolla oli hieman matala silti, mutta ajo Lappeenrannasta Karkkilaan sai vanhankin ruhon ruotuun. Tällä tahkottiin eurooppa läpi kesällä -16, Dolomiitit ja Alpit yli ja Autobahnin riemut vesisateessa kaksipäällä.

 

Ehkä tuo vuorien yliajelu, tai sitten se jatkuva ketjuvoitelu kardaaniin tottuneelle sai ajatuksen siirtymään hieman rauhallisempaan menopeliin ja tällä hetkellä ajopelinä on Kawasaki VN1500 -97 johon jenkeistä tilasin takalaukun ja Vectorin Batwingin pleksin tilalle. Sivulaukut modasin Z1100A:sta käsiin jääneistä Krausereista. Tällä mennään toistaiseksi ja tänä kesänä se on ollutkin aika juhlaa..

 

Autot

 

Auto on ollut alla siitä lähtien kun kortin sai. Autokouluun menin heti kun laki salli ja kirjalliset sekä inssi suoritettiin välittömästi kun 18 vuotta tuli mittariin. Ensimmäinen kosla oli -69 mallin Ford Cortina ja Fordeja on ollut niin monta, että se ns. taivaspaikka lienee ansaittu. Varsinaista harrastepeliä ei ole alkuaikoina ollut, vaan kaikki oli käyttöpelejä joilla sai 'harrastaa'; farkkujenkkiä, isoa chevy vania ym. sai rassata koko aika ja parempi oli pitää pihassa kahta niin toisella sai ajaa.

 

Jotta sormet sai pysymään notkeina ja rasvattuina niin viime aikoina pihaan on ilmestynyt pari Ladaa joista toinen on jo Kuusakoskella paalissa, mutta toista rakennellaan ja nyt syksyllä otettiin liikenteeseen 14 kk seisonnan jälkeen moitteetta katsastettuna. Tallissa odottaa kaksi Nivan 1700 nelipisteruiskulla varustettua moottoria kunnostusta ja toinen niistä asennetaan Zhiguli 1500S -76 koppaan kun on laakeroitu ja rengastettu. Moottorinohjaus toteutetaan tuunatulla Megasquirtilla ja miedosti ahdettuna.

 

Metsästys

 

Riistanhoito on hyvä asia, kantoja saadaan pidettyä terveinä ja kohtuullisina jolloin hirvikolarit vähenevät ym. Vapaana metsässä elänyt riista on parempaa kuin vankeudessa tehotuotettu lihakarja. Syön minkä ammun enkä pety vaikka olen reppua ja pyssyä raahannut turhaan metsässä koko päivän. Se on samalla liikuntaa.

 

Jahtikortti on ollut kohta 30 vuotta, mutta paikallinen seura tuntuu olevan nuiva maattomia kohtaan. Alkuaikoina tuli sorsastettua jänistystä enemmän, mutta muutto etelämpään on karsinut vesilinnustuksen pois kuvioista. Metsään on päässyt kesämökillä vierasluvalla ja nykyään käyn Virossa jahdissa jossa viime syksynä pääsin hirviporukan mukaan.

 

Ampumaharrastus

 

Ilma- ja pienoiskiväärillä harrastaminen on virkistysammuntaa kun taas savikiekkojen ampuminen haulikolla on hyvää harjoitusta metsästykseen. Lisäksi ampumaharrastuksiini kuuluvat toimintalajit. Tällä hetkellä taskusta löytyy SRA/SRA tuomari -läpyskät ja IPSC TA on suoritettu. IDPA on harkinnassa. Reserviläispuolella palvelusammunta ym. lajit ovat myös kiinnostavia ja haastavia. Isoja kisoja en tässä iässä juokse, yhdistysten väliset on ollut viime aikoina riittäviä.

 

Vapaaehtoinen maanpuolustus

 

Reserviläistoiminta ei rajoitu pelkästään paikallisyhdistystoimintaan. Maakuntakomppania (MAAKK) kutsuu ajoittain harjoituksiin joissa toimin viestipuolen aliupseerina (ylik.).

 

Budo

 

Kyllä, harrastan myös ruumiinkulttuuria. Kansakouluiässä se oli karate, mutta maailma ja melske vei muihin puuhiin. Aikuisiällä innostuin taekwondosta kun kaverin kanssa nähtiin Helsingin Malmilla ilmoitus uuden seuran perustamisesta. Se harrastus lopahti aiemmin mainitun laman aikana Kuopioon opiskelijaksi muutettaessa, mutta kävin yhden vyöarvon vielä korottamassa siitä huolimatta. Kymmenen vuotta sitten otin itseäni jälleen niskasta kiinni kirjaimellisesti, sillä aloitin judon Nummelassa mutta parin vuoden jälkeen en enää voinut käydä työmatkan ohessa ja ylimääräinen 80km ajo ei oikein innostanut.

 

Kotipaikkakunnalla oli kuitenkin "kotimainen" hanmoodo joka on kehitetty mm. edellisiä yhdistelemällä. Judoseura rantautui vihdoin myös Karkkilaan ja jonkin aikaa kävin molemmissa. Aika ei kuitenkaan riittänyt, eikä paikat kestänyt harrastaa kahta lajia samaan aikaan niin tällä hetkellä hanmoodo on ainoa laji. Katsotaan minne asti kroppa ja koppa riittää.

 

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti, 

  • Karkkilan Perussuomalaiset, varapuheenjohtaja
  • Perussuomalaisten Uudenmaan piiri, hallituksen jäsen
  • Karkkilan kaupunki, varavaltuutettu, vapaa-aikalautakunnan jäsen